Title: Nyt tiedän miksi
Author: Sirina Black
Genre: Angstinen fluffy (H/C), tuplaraapale
Pairing: jonkinasteinen Severus Kalkaros/Hermione Granger
Rating: k-9 varmuuden vuoksi
Warnings: ei ollenkaan, pieni suudelma
Disclaimer: Edelleenkään en ole Rowling... Valitettavaa mutta totta... Joskohan hän jossain vaiheessa antaisi henkilöllisyytensä mulle... *huoh*
Summary: Miksi minut kutsuttiin viettämään uutta vuotta heidän seurassaan? Kukaan heistä ei voi väittää pitävänsä minusta.
A/N: Olen koko ajan edellä aikaani, tämäkin kuuluu Spurttiraapalehaasteeseen (keskiviikon sanana on Uusi vuosi), FF10, Severus Kalkaros, sanana 01.Uusi vuosi (tuliko yllätyksenä?) ja Genrehaaste, genrenä angst.



Nyt tiedän miksi



Miksi minut kutsuttiin viettämään uutta vuotta heidän seurassaan? Kukaan heistä ei voi väittää pitävänsä minusta.

Katselen tylsistyneenä olohuoneessa häliseviä lapsia, jotka pyörivät koko ajan jaloissani, vaikka olenkin sanonut heille, että haluan olla rauhassa. Eivät usko millään, että en ole kiinnostunut sellaisista asioista kuin ilotulitteet. Typerä keksintö. Mulkaisen liian lähelle minua eksynyttä poikaa ilkeästi enkä voi olla tuntematta ylpeyttä pelottavan miehen maineestani pojan pinkaistessa äitinsä helmoihin. Virnistän itsekseni enkä sen takia heti huomaa kuinka joku istuutuu viereeni, näyttäen aivan yhtä tylsistyneeltä ja ärtyneeltä kuin minäkin.

Käännyn katsomaan tarkemmin viereeni tullutta ruskeahiuksista naista ja kohotan kysyvästi kulmiani. Nainen vilkaisee minua hymyttömästi ennen kuin laskee katseensa sylissään lepäävään kirjaan, avaamatta kuitenkaan sitä. Epänormaalia, yleensä hän on suuna päänä selittämässä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Kohautan kuitenkin harteitani ja yritän keskittyä jälleen omiin ajatuksiini.

Talo hiljenee lasten ja heidän vanhempiensa siirtyessä ulos odottamaan vuoden vaihtumista. En voi olla miettimättä miksei vierelläni istuva nainen mene ystäviensä kanssa ulos, mutta en kysy mitään, asiahan ei minulle kuulu. Käännän kuitenkin katseeni häneen ja yritän lukea kasvojen ilmeistä mikä saa hänet jäämään vanhan professorinsa viereen istumaan, vaikka ulkona olisi kaikki ystävät ja läheiset.

Kellon alkaessa lyödä kahtatoista, nainen kääntyy puoleeni ja painaa huulensa huulilleni.

Nyt tiedän miksi.