Title: Auringonkukka arkun päällä
Author: Sirina Black
Genre: angst, H/C, deathfic (kuolema vain mainintana)
Rting: K-9
Pairing: HG/RL, (HG/?)
Warnings: kuoleman mainitseminen
Disclaimer: En ole Rowling, en saa rahaa tästä.
Summary: En tiedä kuinka kauan olen seisonut paikoillani, vain katsellen hänen hautaansa,  sanoja hautakiven kylmässä marmoripinnassa.
A/N: Osallistuu Natin 365 raapaletta vuodessa-haasteeseen sekä FF10, Remus/Hermione, sanalla 02.Syntymäpäivä. Osallistuu myös genrehaasteeseen, genrenä H/C.





Auringonkukka arkun päällä


Hänen syntymäpäivänsä olisi tänään. Juhlisimme niitä yhdessä ystäviemme kanssa, jos hän olisi edelleen elossa. Olisimme onnellisia, rakastuneita. Olisimme iloisia. Mutta häntä ei enää ole. Sota vei hänet, niin kuin monia muitakin puolellamme siinä ”Suuressa sodassa” taistelleita.

Vihaan sotaa ja sen jättämiä jälkiä, surua ja murhetta joka puolella. Vihaan sitä, että sota vei hänet minulta ja jätti minut yksin, onnettomana suremaan muiden kohtaloa. Menetin liian paljon, liian nopeasti.

Hänen hautajaisensa olivat kauniit. Surulliset, mutta silti juuri sellaiset, jotka hän itselleen olisi halunnutkin. Ei turhia krumeluureja, vain muutama ruusu, muutama lilja hautakiven edessä. Ja yksi auringonkukka, hänen lempikukkansa, jonka pudotin arkun päälle ennen kuin hauta suljettiin. Muiden poistuessa paikalta, jäin seisomaan hänen hautansa luokse pää alaspäin riippuen ja kyyneleet poskille kuivaneina, haluttomana poistumaan paikalta.

En tiedä kuinka kauan olen seisonut paikoillani, vain katsellen hänen hautaansa,  sanoja hautakiven kylmässä marmoripinnassa. Kuinka kauan olenkaan katsellut  ystäviemme tuovan kukkia hänen syntymäpäivänsä kunniaksi, kuunnellen heidän muistojaan hänestä, kuunnellen heidän lohduttavia, mitäänsanomattomia sanojaan, vaikka tahtoisinkin olla vain yksin, omien muistojeni kanssa.

Illan pimetessä lasken auringonkukan marmorikiven päälle, kosketan hellästi kiven sileää, kylmää pintaa ja käännyn lähteäkseni. Varjoista luokseni kävelee mies, kietoen hellästi kätensä olkapäideni ympäri, vetäen minut kainaloonsa, lohduttaen, rakastaen, ymmärtäen suruani.


                                           Remus Lupin
                                       LEPÄÄ RAUHASSA
                                   10.03.1960-02.05.1998