Title: Sinä lupasit
Author: Sirina Black
Genre: angst, deathfic (kuolema vain mainintana), tuplaraapale
Pairing: ei ole, Severus angstaa omiaan
Rating. k-7 tämä kai on
Warnings. eipä kai, kuolema lyhyenä mainintana
Disclaimer: En ole edelleenkään Rowling, vaikka se suurin haaveeni onkin. En tienaa rahaa tällä tekstillä.
Summary: ”Sinä lupasit, Albus! Lupasit! Ja nyt hän on kuollut!”
A/N: Kenellekään ei varmaan enää tule yllätyksenä, että olen jälleen muutaman tunnin edellä aikaani. Osallistuu Spurttiraapaleeseen, torstain sanana on uni/kuvitelma. Genrehaasteessa genrenä deathfic


Sinä lupasit


Unissa ihminen voi elää elämänsä uudelleen ja kuvitella, että kaikki onkin hyvin, ettei mitään pahaa koskaan tapahtunutkaan. Minä taas elän omat pahat tekoni yhä uudelleen ja uudelleen painajaisten kautta. Unissa muistan sellaisiakin asioita joita olen kuvitellut unohtaneeni kokonaan, asioita joita en edes haluaisi enää muistaa. Muistan, mutta tahdon unohtaa.

Joka yö näen sen saman unen. Koskaan se ei muutu mihinkään. Joka aamu herään hiestä märkänä, vain huomatakseni muistavani jälleen uuden asian, jonka olen piilottanut syvälle muistini kätköihin, unohtaakseni.

                                             -----------------------

”Herrani. Säästä nainen. Minä pyydän. Säästä nainen”, anelen maassa madellen, suudellen mestarini kaavun helmoja.

”Olet hyvä vakooja, Severus. Palkkiosi olkoon se, että säästän kuraverisen sinulle”, mestarini sihisee kylmästi.

”Kiitos, herrani. Olet armollinen”, kuiskaan, laskien katseeni miehen jalkoihin.

                                                -------------------

”Hän on kuollut, Severus”, kuulen kuin unessa Albuksen äänen toteavan.

”Sinä lupasit, Albus. Lupasit, jos vaihdan puoltani, että hän, että he selviävät!” huudan raivoissani.

”Killassa on petturi, joka kertoi heidän olinpaikkansa Voldemortille”, Albus toteaa.

”Sinä lupasit, Albus! Lupasit! Ja nyt hän on kuollut!”

                                               ------------------------

Unimaailma on kummallinen paikka. Se tuo pahimmat muistoni ja tekoni joka yö luokseni, aivan kuin piinatakseen, muistuttaakseen, että olen paha ihminen, joka ei ole oikeutettu elämään onnellisena. Olen pakotettu elämään muistojeni kanssa, ilman minkäänlaista mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen. Vankilakin olisi parempi paikka elää.