Title: 3 näkökulmaa -Kohtalo
Author: Sirina Black
Beta: LordPuhdemort
Genre: PWP, deathfic, bloodfic, (angst), rape
Rating: nc-17
Pairing: Lucius Malfoy/Hermione Granger, (Herm/Remus)
Summary: Vihaan kuraverisiä eikä hän ole poikkeus. Aion kiduttaa hänet hengiltä ja tulen nauttimaan siitä suuresti!
Warnings: Hahmon kuolema, raakaa väkivaltaa, kiduttamista, verta, raiskaus. EN SUOSITTELE HERKILLE!
A/N: Osallistuu bloodfest2-haasteeseen (5. raadella, kahle, säle, raaja, nahka) ja FF10 aiheella Remus/Hermione sana 04.Loppu. Tämä on trilogian ensimmäinen osa ja on Luciuksen näkökulmasta! (muut osat linkitetty alle)

1.3 näkökulmaa -Kohtalo Lucius PoV
2.3 näkökulmaa -Muistot Hermione PoV
3.3 näkökulmaa -Ratkaisu Remus PoV

Lucius PoV


Minä vihaan kaikkia kuraverisiä, eikä edessäni selkä ylväästi suorana istuva nuori nainen ole poikkeus. Hän on kyllä kaunis ja hänessä on todellista voimaa, ylpeyttä, jota harvoissa puhdasverisissäkään on enää jäljellä. Hän ei pelkää minua, hän vain halveksii tapojani ja tekojani. Mutta minä en välitä siitä, haluan vain raadella hänen maidonvaaleaa ihoaan kynsilläni, tuhota hänen kauneutensa ja viedä hänen viattomuutensa, ennen kuin tapan hänet hitaasti kiduttamalla. Hivelen käsissäni olevaa tikaria, katsellen samalla naisen ilmeettömiä kasvoja. Haluan saada hänet pelkäämään minua, joten viillän hänen poskeensa syvän, verta vuotavan haavan. Naisen ilme ei värähdäkään, hän vain tuijottaa minua takaisin hymyillen. Typerä kuraverinen huoranpenikka, ei tiedä vielä omaa paikkaansa, mutta hän oppii vielä. He kaikki oppivat lopulta ja tietäessään loppunsa koittavan, yrittävät anella armoa, mutta minä en koskaan anna sitä. Miksipä antaisinkaan? Eivät he ansaitse sellaista ylellisyyttä, he ovat alempiarvoisia kuin minä ja muut kaltaiseni.

Liikutan tikaria pitkin naisen ihoa, mutta en saa edelleenkään haluamaani reaktiota aikaiseksi. Painan terää kovemmin naista vasten, aiheutan hänelle lukuisia pitkiä, syviä haavoja. Nainen vain katsoo minua ivallisesti. Murahdan ärtyneenä ja lasken verisen tikarin vieressäni olevalle pöydälle. Kiskon naisen hiuksistaan rajusti ylös ja paiskaan hänet seinää vasten. Kuulen kuinka naisen hennot luut räsähtävät ilkeästi ja tiedän ainakin yhden luun menneen poikki. En vain välitä siitä, minulla ei ole sellaiseen mielenkiintoa. Vihdoinkin kuulen kaipaamani äännähdyksen hänen punaisilta, rohtuneilta huuliltaan. Hän parahtaa kivusta ja huomaan hänen silmiinsä ilmestyneet tuskan kyyneleet, jotka valuvat pian poskille.

Hymyilen hänelle ivallisesti astellessani hänen eteensä ja heilautan pitkät, vaaleat hiukset pois kasvoiltani. Nostan käteni hänen kasvoilleen, pyyhin ylimielisesti kyyneleet pois hänen kalvenneilta poskiltaan. Nainen yrittää kääntää päätään, etten pystyisi koskemaan häneen, mutta tartun toisella kädelläni tiukasti hänen ruskeisiin, kihariin hiuksiinsa ja pamautan hänen päänsä kellarihuoneen seinään. Parahdus karkaa jälleen hänen huuliltaan ja haluaisin nauraa ilosta. Olen jo voittanut sodan, vaikka taistelu on edelleen kesken. Irrotan molempien käsieni otteen naisesta ja kaivan kaapuni taskusta taikasauvani. Mutisen muutaman loitsun ja heilautan sauvaani. Seinään ilmestyy paksut kettinkikahleet. Näen hänen eleistään, että hän aikoo yrittää karkuun, mutta en aio sallia sitä. Painan hänet tiukasti vasten kiviseinää ja kiinnitän hänet kahleilla, raaja kerrallaan kiinni. Ja nautin siitä täysin sydämin. Olen omassa elementissäni. Nainen yrittää rimpuilla itseään irti, mutta taiotut kettingit kiristyvät sitä tiukemmiksi mitä enemmän hän rimpuilee. Naurahdan pilkallisesti. Voi, minä tulen nauttimaan hänen kiduttamisestaan, todellakin. Ja hänen tappamisensa tulee olemaan nautintoni huipentuma. Huomaan pettyneenä, että nainen lopettaa rimpuilunsa, olisin halunnut saada naisen huutamaan kunnolla, mutta vielä on aikaa. Kukaan ei tule häiritsemään minua ja häntä, he tietävät, että haluan tehdä kaiken yksin, omilla säännöilläni. Ehkä annan jonkun tahrata hänet kuoleman jälkeen, ehkä en. Sen näkee kunhan aika koittaa. Heilautan jälleen taikasauvaani ja hänen kaikki vaatteensa putoavat repaleisina paloina jalkoihini. Tukahtunut äännähdys karkaa naisen huulilta jälleen kerran. Nostan käteni hyväilemään hänen rintojensa herkkää ihoa hellästi. Hän huokaisee helpotuksesta, mutta liian aikaisin. Painan yllättäen kynteni häneen ja raatelen hänen täydellisen ihonsa verinaarmuille. Nainen värähtää kivusta, mutta ei suostu huutamaan, vaikka näen hänen haluavan tehdä niin.

Kiihotun nähdessäni kuinka veri valuu noroina naisen rinnoilta alaspäin, vatsalle ja reisille asti. Nuolaisen huuliani ja annan katseeni vaeltaa naisen vartalolla, nautin näystä, mutta se ei ole vielä täydellinen. Naisen iho kaipaa koristeekseen jotain muutakin kuin punaiset verinorot ja muutamat naarmut. Lasken huuleni hänen kaulalleen, suutelen sitä hellästi ja liikutan huuliani kohti olkapäätä. Näykin kaulan herkkää ihoa muutaman kerran ja merkkaan naisen omakseni, ennen kuin puraisen rajusti naisen hartiaa. Tukahtunut voihkaisu karkaa naisen huulilta. Nostan katseeni naisen kasvoihin ja huomaan kauhun viimeinkin nousseen hänen silmiinsä. Olen tyytyväinen onnistumiseeni, mutta en ole vielä valmis menemään loppuun saakka. Haluan nauttia kivuntuottamisesta ennen kuin annan itselleni luvan työntyä naisen neitseelliseen vaginaansa. Irrottaudun naisesta ja kävelen hitaasti pöydän luokse ja tarkastelen sillä olevia välineitä. Koskettelen niitä miltei hellästi ja rakastavasti, aivan kuin ne olisivat rakkaimpiani. Huomaan erään lempivälineeni olevan myös tavaroiden joukossa ja tartunkin siihen innokkaasti. Joululahjaksi vuosia sitten saamani nahkaruoska käsissäni palaan naisen luokse. Esittelen ruoskaa hänelle lähietäisyydeltä, hyväilen sillä hänen kasvojaan, rintojaan ja reisiään, antaen sen välillä koskettaa hänen vakoaan. Hän vinkaisee kauhuissaan, tietämättä että pahin on vielä edessä päin, enkä voi estää pirullista hymyä nousemasta huulilleni. Hitaasti nostan ruoskaa ylöspäin hänen ihoaan pitkin, takaisin hänen kasvoilleen. Hän kääntää päätään pois päin, luullen sen auttavan jotain. Hymähdän ivallisesti ja heilautan rajusti ruoskaa. Hän kiljaisee kun osun hänen poskeensa johon aikaisemmin viilsin syvän haavan. Kyllä, tästä tulee elämäni paras kidutuskokemus.

Nostan ruoskan uudelleen pääni yläpuolelle ja läimäytän niin lujaa kuin pystyn. Nainen kirkaisee uudelleen, olen siis saanut hänen äänijänteensä viimeinkin kunnolla auki. Yhä uudelleen ja uudelleen ruoskin häntä ja saan hänen ihonsa täyteen verisiä haavoja, toiset syvempiä kuin toiset. Veri valuu pitkin hänen ihoaan, jättäen jälkeensä kiemurtelevat vanat. Olen nyt kiihottuneempi kuin koskaan aikaisemmin. Tunnen kuinka nivusissani tykyttää ja housuni kiristävät strategisia paikkojani, mutta en halua vieläkään lopettaa yhteistä ”nautintoamme”. Lasken ruoskan roikkumaan sivulleni ja katselen ympärilleni, etsien jotain uutta, sellaista jota en ole vielä koskaan kokeillut. Katseeni pysähtyy lattialle pudonneeseen vasaraan, en edes ihmettele miksi se on huoneessa. Kävelen hakemaan sen ja mietin hetken mitä sillä tekisin. En nimittäin aio tunkea sitä hänen sisäänsä, sehän veisi minulta suurimman ilon koko hommasta. Ilkeä hymy nousee kasvoilleni keksittyäni hetken pähkäiltyäni. Astelen rennosti naisen luokse takaisin ja huomaan hänen katseestaan, että hänkin on tajunnut mitä aion tehdä. Hetken aikaa mietin mistä raajasta aloittaisin, kunnes päädyn hänen oikeaan käteensä. Kohotan vasaran iskuasentoon ja odotan hetken aikaa, mutta hän ei taaskaan anna minulle sitä iloa, että rimpuilisi vastaan. Isken voimalla hänen kämmeneensä ja kuulen rusahduksen kun kämmenluut murtuvat palasiksi. Nainen kirkaisee tuskasta, enkä voi mitään sen entistäkin kiihottavammalle vaikutukselle. Nostan käteni uuteen iskuun ja lyön seuraavaksi vasemman käden kämmenen murskaksi. Enää en pidättele halujani, isken aina vaan uudelleen ja uudelleen. Polvet, jalkapöydät, kyynärpäät, sääriluut. Kaikki kokevat saman kohtalon. Suurimmat luut murskattuani palaan takaisin hänen oikean kätensä kimppuun. Nostan vasaran pääni päälle ja isken rajusti hänen peukalonsa miltei irti. Verta pulppuaa kaaressa kasvoilleni. Nuolaisen huulilleni lentäneen veren pois ja virnistän mielipuolisesti. Yksitellen murskaan jokaisen hänen sormensa ja jätän ne valumaan verta pitkin seiniä.

Nainen kiljuu nyt henkensä hädässä, hän on viimeinkin tajunnut, ettei ole mitään syytä esittää rohkeampaa kuin onkaan. Kyllästyn vasaralla lyömiseen ja heitän sen jonnekin taakseni. Isken huvin vuoksi naista kasvoihin paljaalla nyrkillä, murtaen hänen molemmat poskipäänsä sekä nenänsä, josta alkaa hiljalleen valua verta paksuna vanana. Ihana rusahdus kuuluu kun osun nyrkilläni hänen suuhunsa ja muutama hammas irtoaa ikenistä. Nainen on puolitajuton, yskii verta ja itkee, mutta minulle hän on sillä hetkellä maailman kaunein nainen. Olen viimeinkin valmis tekemään sen mihin olen viimeiset kymmenet minuutit tähdännytkin. Riisuudun nopeasti ja sivelen muutamaan otteeseen tukevasti seisovaa elintäni. Huokaisen nautinnosta. Irrotan naisen yhdellä taikasauvan näpäytyksellä kahleistaan ja hän putoaa lattialle kovan rusahduksen saattelemana. Olen varma, ettei naisella ole yhtäkään ehjää luuta käsittelyni jälkeen, mutta mihin kuollut ehjiä luita tarvitseekaan. Asettelen naisen parempaan asentoon, että minun on helpompi työntyä naisen sisään. Hivelen hetken aikaa naisen vakoa sormillani ennen kuin työnnän kaksi sormea rajusti aukkoon. Parahdus karkaa jälleen naisen huulilta, tämä siis on edelleen melkein tajuissaan. Aina parempi minulle ja huonompi hänelle. Työntelen sormiani aukossa, kynsin vaginan seinämiä ja saan hänet kostumaan, ei nautinnosta vaan verestä. Lopulta kyllästyn leikkiini, vedän veriset käteni ulos, asettelen elimeni hänen aukkonsa suulle ja työnnyn rajulla liikkeellä pohjaan saakka. Nainen kirkaisee tuskasta ja nyyhkäisee, kyyneleet valuvat naisen verisille poskille, aiheuttaen varmasti kovaa kirvelyä. En jää odottelemaan, että nainen tottuu uuteen tunteeseen, vaan aloitan rajut edestakaiset liikkeet ja murahtelen työntöjeni tahdissa. Jokaisella työnnölläni osun aivan pohjaan saakka ja tiedän, että naista sattuu kovasti. Mutta hän ei ano armoa, hänen typerä Rohkelikko-luonteensa nostaa edelleen päätään, vaikka hän on jo menettänyt kaiken muun. Viattomuutensa, kauneutensa ja pian myös henkensä.

Vetäydyn ulos hänestä ennen kuin laukean ja käännän hänet makaamaan vatsalleen. Hän tajuaa mitä aion tehdä ja yrittää viimeisillä voimillaan rimpuilla otteestani irti. Tartun häntä hiuksista ja pamautan hänen kasvonsa rajusti lattiaan, useaan otteeseen. Nainen lakkaa heti rimpuilemasta, menettää vain tajuntansa, mutta huomaan hänen edelleen hengittävän. Verilammikko leviää hänen otsaansa auenneesta haavasta huoneen lattialle. Virnistys nousee huulilleni, hän saa siis kaikesta huolimatta kokea laukeamiseni ennen kuolemaansa, vaikka tajuton onkin. Olen tyytyväinen tilanteeseen. Rajulla liikkeellä työnnän itseni hänen peräaukkoonsa, ilman minkäänlaisia esivalmisteluja tai kosteutusta, tunnen kuinka kireä aukko repeää elimeni työntyessä aivan kokonaan hänen sisäänsä. Rajuin, nopein liikkein työntelen itseäni naisen sisällä ja huohotan kiihkosta. Jokaisella ulosvedolla ulos purskahtaa suuri määrä verta. Tunnen kuinka orgasmini lähtee liikkeelle nivusistani ja karjun lauetessani peräaukkoon. Hetken aikaa tasoittelen hengitystäni ja vetäydyn ulos naisesta, katsellen tajutonta naista halveksien. Potkaisen naisen kylkeä ja nainen tajuttomuudestaan huolimatta menee kerälle, suojellen itseään. En välitä suojeluyrityksistä, vaan potkin naista useita kertoja. Viimeinen potku osuu suoraan naisen leukaan. Näen kuinka nainen puraisee vahingossa kieltään ja siitä irtoaa palanen. Veri valuu suupielestä ulos, suoraan naisen hiuksille. Vahingoniloisesti purskahdan nauruun ja kävelen pöydän luokse. Olen juuri nappaamassa tikariani, viiltääkseni naisen kurkun auki ja päästääkseni hänet kärsimyksistään kun huoneen ovi räjähtää voimalla auki ja puunsäleet lentelevät päälleni. Viimeinen asia, jonka näen ennen loppuani on erittäin kiukkuinen Remus Lupin, joka on tullut pelastamaan naisen, morsiamensa, yhdessä muiden Kiltalaisten kanssa. Viimeinen ajatukseni, ennen kuin vihreä valo välähtää ja kaadun kuolleena lattialle makaamaan, on se, että epäonnistuin tehtävässäni, eivätkä muut tule olemaan tyytyväisiä.